Kuva: Jani Kautto.
Huhtikuun kuukauden nuorisoseuralainen on 50 – vuotias Nuorisoseura Harmonikan harrastaja, ohjaaja, puvustonhoitaja ja johtokunnan jäsen Soja Murto. Sojan tanhuharrastus on alkanut jo kuukauden ikäisenä ohjaajavanhempiensa mukana kulkiessa ja jatkunut siitä läpi elämän. Soja toimii myös Saimaan Nuorisoseurojen johtokunnassa.
Olen Soja Murto ja harrastan Nuorisoseura Harmonikassa, jossa tanssin aikuisten jatkoryhmässä, ohjaan aikuisten alkeita ja 9-10-vuotiaita, hoidan puvustoa ja olen johtokunnassa. Lisäksi olen Saimaan nuorisoseurojen johtokunnassa.
Miten lähdit mukaan nuorisoseuratoimintaan/harrastukseesi?
Miun hämärä tanhumenneisyys alkoi kuukauden ikäisenä Kotkan kansantanssijoissa, kun kuljin äitin ja iskän mukana, he ohjasivat siellä. Heti kun nousin jaloilleni, alkoi myös oma tanssiharrastus. Se pysyi mukana, kun asuimme hetken Mikkelissä ja sitten muutimme Imatralle. Silloin tanssin Vuoksenniskan nuorisoseurassa.
Kävin 90-luvulla tanhunopettajakoulutuksen Varalassa ja ohjasin lapsiryhmää VuNSissa. Tanhuharrastus jäi pitkälle tauolle muista kuin tanssillisista syistä, mutta ikävä jäi. Lopulta 2015 otin yhteyttä Harmonikan toiminnanjohtaja Milla Soikkaseen ja kysyin, että voinko tulla vain harkkoihin mukaan, mutten halua osallistua mihinkään muuhun. Noh, olen tainnut olla mukana melkeinpä kaikissa talkoissa, reissuilla ja esiintymisissä ja nyt tosiaan myös johtokuntatyössä, ohjaajana ja johtokuntalaisena.
Mitä toimintaan/harrastukseesi kuuluu, mitä teet tai mitä ryhmänne tekee?
Harmonikan jatkoryhmä on mahtava porukka. Tanssimisen lisäksi esiinnymme, leireilemme, reissuamme valtakunnallisissa ja joskus kansainvälisissäkin tapahtumissa sekä talkoilemme. Aikuisten alkeisryhmän ja 9-10-vuotiaiden ryhmän kanssa pääasiassa tanhuamme ja panostamme seuran omaan kevätkonserttiin Leikeri keikeri ja aikuisten kanssa myös seuran pidempiin tanssiteoksiin, viime vuonna tehyyn Kirjoon ja tänä vuonna Tarinoita Rauhasta – tanssiteokseen.
Viime kaudella teimme kolmella ryhmällä Kirjo-tanssiteoksen, joka kertoo neuroepätyypillisen tuntemuksista maailmassa. Mie käsikirjoitin ja ohjasin sen ja myös koreografioin suurimmalta osin. Se oli miulle ja myös Harmonikassa tanssivalle kuopukselleni tärkeä teos, jonka avulla paitsi käsittelimme omaa elämäämme, myös laajensimme tanssillista osaamistamme ja ilmaisua koko porukassa.
Mikä on parasta nuorisoseuratoiminnassa/harrastuksessasi?
Tanssiminen. Se on kunnon ylläpitoa, kosketusta, hauskaa, haastavaa, muut ajatukset pois pyyhkäisevää, kehon- ja itsetuntemusta kasvattavaa. Tanssimisessa ei tule koskaan valmiiksi, aina oppii uusia asioita tai vanhoja uudelleen. Olen myös saanut tanhusta ihania ystäviä ja mukavia tuttavia niin omasta seurasta kuin valtakunnallisesti.
Mistä haluaisit vinkata muille?
Nyt olemme viime metreillä tekemässä Tarinoita Rauhasta -tanssiteosta neljällä ryhmällä. Se on toiminnanjohtajamme Milla Soikkasen käsialaa ja kertoo Rauhan mielisairaalan alueen yhteisöstä. Tiukan viime kauden jälkeen on ihanaa saada olla enemmän tanssijana ja nauttia Millan upeiden koreografioiden opettelusta. Jälleen olemme saaneet myös mahtavaa ilmaisun ohjausta Sami Sivoselta ja onkin hauskaa oppia entistä enemmän liittämään ilmaisullisia asioita tanssiin. Tarinoita Rauhasta on liikuttava, hauska ja tunteisiin käyvä teos.
3.5. klo 17 Imatralla Karelia-salissa lavan valtaavat ensin seuran ryhmät Leikeri keikeri -kevätkonsertissa ja väliajan jälkeen nähdään Tarinoita Rauhasta. Suosittelemme teosta 12 vuotta täyttäneille, mutta huoltajan päätöksellä myös nuoremmat voivat tulla katsomaan. Lippuja saa ovelta käteisellä.
Terkuin
Soja