Kategoria: Yleinen

Kuva: Jere Heino (kuvankäsittely Suvi Rautsiala)

Kesäkuun kuukauden nuorisoseuralainen on Aitomäen Nuorisoseuran tanhuohjaaja Elina Heino, joka on ollut kiinnostunut tanssimisesta jo pienestä pitäen. Elina onkin vuosien mittaan ohjannut monenlaisia ryhmiä niin omassa, naapuriseuroissa kuin kansalaisopistossakin. Hänet on myös palkittu Nuorisoseurojen Vuoden Ohjaaja palkinnolla vuonna 2009.

Olen Elina Heino, 67-vuotias tanhuohjaaja Aitomäen Nuorisoseurasta. Tällä hetkellä Suiverot-ryhmän tanssaava jäsen.

Miten lähdit mukaan nuorisoseuratoimintaan/harrastukseesi?

Minulla on ollut pienestä pitäen kiinnostus tanssiin. Lavatansseihin menin reilusti alaikäisenä. Perustanssit osasin jo, kun tammikuussa 1977 aloiteltiin tanhuharrastusta Aitomäessä, usean hiljaisen vuoden jälkeen.

Sieltä sain kipinän oppia enemmän. Pyrin ja pääsin valtakunnallisiin koulutustapahtumiin; Vierumäelle, Orivedelle, Vääksyyn, Tanssitalo-ohjaajakoulutukseen Kaustiselle. Sitten onkin ohjaustyötä riittänyt omassa ja naapuriseuroissa, sekä eri kansalaisopistojen tuntiopettajana.

Monet ovat olleet ne lapsiryhmät, joiden kanssa käytiin Pispalan Sottiisit, Kalenat, Lempot ja muiden järjestöjen kesäjuhlat. Ensin piti tietenkin tehdä feresit ja kansallispuvut.

Aikuisryhmistä lähinnä sydäntä on ollut Suiverot, joiden tanssitaipaleella olen ollut alusta lähtien. Helpolla he eivät ole päässeet, mutta ei ohjaajakaan. Eräs maininta katselmuksen palautteesta: ”Ryhmä tanssi hyvin takaperin”.

Tanssitalo-ohjaajaksi valmistuin ensimmäisten joukossa 1998. Kursseja pidin seuratalolla sunnuntai-iltaisin 15 vuotta. Ei ole tanssipaikkaa, ettei ainakin yksi pari olisi kursseillani käynyt. Nyt on mukava pitää yksityistunteja.

Mitä toimintaan/harrastukseesi kuuluu, mitä teet tai mitä ryhmänne tekee?

Tiistaiaamuisin kokoontuu Jumpparyhmä, jossa parikymmentä naista pitää itseään kunnossa. Kuka tietää, jos vaikka syksyllä miehetkin saavat osansa…

Kunniamerkkien takia en ole tätä työtä tehnyt, mutta olen saanut valtakunnallisen Vuoden Ohjaaja palkinnon 2009. Kutsumuksen johtotähti loistaa edelleen!

Aitomäen Nuorisoseura ja talo on hyvä paikka harrastaa ja tehdä työtä. Talo on kunnossa ja siisteydestä pidetään hyvää huolta.

Mistä haluaisit vinkata muille?

Koko seuran kesäinen voimanponnistus on Läävänvinttitanssit. Tervetuloa Aitomäkeen perjantaina 24.7.2026!

Toivotan kaikille nuorisoseuralaisille iloista ja onnellista kesää! 

Kuva: Kirvun Kirkonkylän Nuorisoseura Ry:n lipun naulaus seuran 125-vuotisjuhlassa vuonna 2019. Vuorossa seuran vanhin jäsen Kerttu Lehtikangas ja pj. Riitta Nikulainen.

Toukokuun kuukauden nuorisoseuralainen on Kirvun Kirkonkylän Nuorisoseuran pitkäaikainen puheenjohtaja Riitta Nikulainen. Aktiivisesti eri tehtävissä toimineen äitinsä kautta Riitta oppi tuntemaan Kirvulaisia sekä Kirvun Kirkonkylän Nuorisoseuran toimintaa ja hän on osallistunut seuran juhliin ja tapahtumiin jo lapsesta saakka.

Olen Riitta Nikulainen, ja toimin 132-vuotiaan Kirvun Kirkonkylän Nuorisoseuran puheenjohtajana. Nuorisoseuramme on karjalainen siirtoseura, ja tällä hetkellä yksi Suomen vanhimmista siirtoseuroista. Seuran tarkoitus on kirvulaisen ja karjalaisen tiedon ja kulttuurin, sekä henkisen perinnön säilyttäminen. Tällä tavalla saadaan vietyä perimätietoa eteenpäin tuleville sukupolville satakielilehtojen Kirvusta.

Miten lähdit mukaan nuorisoseuratoimintaan/harrastukseesi?

Äitini Helvi Nikulainen os. Ollikka toimi aktiivisesti eri tehtävissä Kirvun Kirkonkylän Nuorisoseurassa, ja hänen kauttaan opin tuntemaan sekä kirvulaisia että Nuorisoseuran toimintaa. Jo pienenä lapsena olin mukana Nuorisoseuran toiminnassa mm. erilaisissa juhlissa ja tapahtumissa. Äitini hautajaisissa seuran sihteeri/taloudenhoitaja Annikki Laine vaatimalla vaati, että tulen mukaan äitini tilalle Nuorisoseuran toimintaan. Olen ollut johtokunnan jäsen vuodesta 2005 ja puheenjohtaja vuodesta 2009 lähtien.

Mitä toimintaan/harrastukseesi kuuluu, mitä teet tai mitä ryhmänne tekee?

Puheenjohtajana toimin yhteistyössä hallituksen jäsenten kanssa, ja järjestämme vuosittaiset vuosijuhlat ja vuosikokouksen, jotka pidetään tänä vuonna lauantaina 26.9.2026 Mukkulan kirkossa, Lahdessa. Julkaisemme myös jäsenille vuosittain 2-3 uutiskirjettä, ja järjestämme kahdesti vuodessa muistelokerhon eri puolella Suomea. Muistelokerhon haastattelut nauhoitetaan ja myöhemmin on tarkoitus ne taltioida.

Suurin ponnistelu oli vuonna 2024, kun Nuorisoseura julkaisi 130 vuotishistoriikin ”Satakielilehtojen Kirvu”, jossa toimin toisena kirjoittajana Veijo Karen kanssa. Viime vuonna saimme julkaistua omat kotisivut, kkns.fi, josta voitte lukea enemmän tietoa Kirvun Kirkonkylän Nuorisoseurasta.

Kotiseutumatkoja Kirvuun on tehty 1990-luvulta lähtien, ja matkat ovat tuoneet esille koko elämän pituisen syvän rakkauden ja kaipuun kotiseudulle, ja samalla se on nivonut kirvulaiset yhteen. Minulle kotiseutumatkat ovat antaneet myös paljon, ja ovat olleet erittäin tärkeitä ja henkisesti rakentavia. Kirvussa vallitsi selittämätön haikeus, kaikki tuntui jotenkin tutulta, ja kaikki äitini kertomukset Kirvusta palasivat mieleeni. Nuorisoseuralle ja sen jäsenille on ollut suuri menetys, kun ei enää päästä käymään Kirvussa.

Kirvun Kirkonkylän Nuorisoseuran toiminnassa on parasta, kun olen oppinut tuntemaan ja toimimaan esi-isieni perustamassa Nuorisoseurassa ja ystävystynyt eri puolilla Suomea asuviin kirvulaisiin ja heidän jälkeläisiin. Samalla olen myös kiitollinen, kun olen hieman saanut antaa jäsenille helpotusta kotiseutukaipaukseen järjestämällä johtokunnan kanssa vuosijuhlia, joissa muistellaan Kirvua.

Millaisia haasteita toiminnassa on tällä hetkellä?

Kirvun Kirkonkylän Nuorisoseuran tulevaisuus mietityttää minua, ja toivonkin, että seuralle annettaisiin sen ansaitsema oikeanlainen arvostus. Toimivia karjalaisia siirtoseuroja on enää vain vähän. Seuramme 132-vuoden ikä ei ole itsestäänselvyys. Meillä ei ole enää Nuorisoseuran taloa, ei yhteisiä iltamia, ja jäsenemme asuvat ympäri Suomen. Toimintamme on hyvin erilaista kuin muilla Nuorisoseuroilla. Joukossa on hyvin iäkkäitä henkilöitä. Siirtoseuroja pitäisi myös tukea, ei vain kerätä jäsenmaksuja. Toivon, että tätä asiaa mietitään vakavasti kaikissa niissä tahoissa, jotka voivat vaikuttaa asiaan.

Hyvää kesää teille kaikille Nuorisoseuralaisille.

Yt. Riitta Nikulainen

Kuva: Jani Kautto. 

Huhtikuun kuukauden nuorisoseuralainen on 50 – vuotias Nuorisoseura Harmonikan harrastaja, ohjaaja, puvustonhoitaja ja johtokunnan jäsen Soja Murto. Sojan tanhuharrastus on alkanut jo kuukauden ikäisenä ohjaajavanhempiensa mukana kulkiessa ja jatkunut siitä läpi elämän. Soja toimii myös Saimaan Nuorisoseurojen johtokunnassa.

Olen Soja Murto ja harrastan Nuorisoseura Harmonikassa, jossa tanssin aikuisten jatkoryhmässä, ohjaan aikuisten alkeita ja 9-10-vuotiaita, hoidan puvustoa ja olen johtokunnassa. Lisäksi olen Saimaan nuorisoseurojen johtokunnassa.

Miten lähdit mukaan nuorisoseuratoimintaan/harrastukseesi?

Miun hämärä tanhumenneisyys alkoi kuukauden ikäisenä Kotkan kansantanssijoissa, kun kuljin äitin ja iskän mukana, he ohjasivat siellä. Heti kun nousin jaloilleni, alkoi myös oma tanssiharrastus. Se pysyi mukana, kun asuimme hetken Mikkelissä ja sitten muutimme Imatralle. Silloin tanssin Vuoksenniskan nuorisoseurassa.

Kävin 90-luvulla tanhunopettajakoulutuksen Varalassa ja ohjasin lapsiryhmää VuNSissa. Tanhuharrastus jäi pitkälle tauolle muista kuin tanssillisista syistä, mutta ikävä jäi. Lopulta 2015 otin yhteyttä Harmonikan toiminnanjohtaja Milla Soikkaseen ja kysyin, että voinko tulla vain harkkoihin mukaan, mutten halua osallistua mihinkään muuhun. Noh, olen tainnut olla mukana melkeinpä kaikissa talkoissa, reissuilla ja esiintymisissä ja nyt tosiaan myös johtokuntatyössä, ohjaajana ja johtokuntalaisena.

Mitä toimintaan/harrastukseesi kuuluu, mitä teet tai mitä ryhmänne tekee?

Harmonikan jatkoryhmä on mahtava porukka. Tanssimisen lisäksi esiinnymme, leireilemme, reissuamme valtakunnallisissa ja joskus kansainvälisissäkin tapahtumissa sekä talkoilemme. Aikuisten alkeisryhmän ja 9-10-vuotiaiden ryhmän kanssa pääasiassa tanhuamme ja panostamme seuran omaan kevätkonserttiin Leikeri keikeri ja aikuisten kanssa myös seuran pidempiin tanssiteoksiin, viime vuonna tehyyn Kirjoon ja tänä vuonna Tarinoita Rauhasta – tanssiteokseen.

Viime kaudella teimme kolmella ryhmällä Kirjo-tanssiteoksen, joka kertoo neuroepätyypillisen tuntemuksista maailmassa. Mie käsikirjoitin ja ohjasin sen ja myös koreografioin suurimmalta osin. Se oli miulle ja myös Harmonikassa tanssivalle kuopukselleni tärkeä teos, jonka avulla paitsi käsittelimme omaa elämäämme, myös laajensimme tanssillista osaamistamme ja ilmaisua koko porukassa.

Mikä on parasta nuorisoseuratoiminnassa/harrastuksessasi?

Tanssiminen. Se on kunnon ylläpitoa, kosketusta, hauskaa, haastavaa, muut ajatukset pois pyyhkäisevää, kehon- ja itsetuntemusta kasvattavaa. Tanssimisessa ei tule koskaan valmiiksi, aina oppii uusia asioita tai vanhoja uudelleen. Olen myös saanut tanhusta ihania ystäviä ja mukavia tuttavia niin omasta seurasta kuin valtakunnallisesti.

Mistä haluaisit vinkata muille?

Nyt olemme viime metreillä tekemässä Tarinoita Rauhasta -tanssiteosta neljällä ryhmällä. Se on toiminnanjohtajamme Milla Soikkasen käsialaa ja kertoo Rauhan mielisairaalan alueen yhteisöstä. Tiukan viime kauden jälkeen on ihanaa saada olla enemmän tanssijana ja nauttia Millan upeiden koreografioiden opettelusta. Jälleen olemme saaneet myös mahtavaa ilmaisun ohjausta Sami Sivoselta ja onkin hauskaa oppia entistä enemmän liittämään ilmaisullisia asioita tanssiin. Tarinoita Rauhasta on liikuttava, hauska ja tunteisiin käyvä teos.

3.5. klo 17 Imatralla Karelia-salissa lavan valtaavat ensin seuran ryhmät Leikeri keikeri -kevätkonsertissa ja väliajan jälkeen nähdään Tarinoita Rauhasta. Suosittelemme teosta 12 vuotta täyttäneille, mutta huoltajan päätöksellä myös nuoremmat voivat tulla katsomaan. Lippuja saa ovelta käteisellä.

Terkuin
Soja

Kuva: Timja Viitasaran kotialbumi. 
Maaliskuun Saimaan kuukauden nuorisoseuralainen on Imatralainen 17-vuotias Vuoksenniskan Nuorisoseuran varapuheenjohtaja ja ohjaaja Timja Viitasara. Timja on mukana myös Suomen Nuorisoseurojen Nuoret vaikuttajat – toiminnassa.

Moi, mie oon Timja Viitasara. Oon 17 v. ja mie harrastan teatteria Vuoksenniskan Nuorisoseurassa Irti-ryhmässä ja Roséssa, jossa harjoitellaan kaikenlaista teatteriin ja someen liittyvää.

Miten lähdit mukaan nuorisoseuratoimintaan/harrastukseesi?

Lähin tähän harrastukseen vuonna 2023 ja kunnolla tämän seuran pöhinään pääsin sen vuoden kesäteatterin Miekka kivessä kautta.

Mitä toimintaan/harrastukseesi kuuluu, mitä teet tai mitä ryhmänne tekee?

Harrastamisen lisäksi mie ohjaan meillä lastenryhmää, Manteleita. Oon myös meidän seuran varapuheenjohtaja ja mukana Nuoret vaikuttajat toiminnassa. Kaiken tän lisäks mie tein ensiohjaukseni vuoden 2025 joulukuussa näytelmään Posliininukke, jonka käsikirjoitin siskoni Taiga Viitasaran kanssa. Lavalla mie olen ollut aika isoissa rooleissa, joka on miun mielestä hauskaa siihen nähden etten ole kauaa ehtinyt harrastaa.

Mistä haluaisit vinkata muille?

Mitäs muuta? Noh mie todella rakastan teatteri harrastusta ja muutenkin nuorisoseuratoimintaa. Se on tuonut miulle paljon hyvää esim. uusia ystäviä ja kokemuksia.

JA NYT MIULTA MENOVINKIT: Irti-ryhmän näytelmä Hylkiöt, Posliininuken lisäesitykset ja kesäteatteri Kaunotar ja hirviö.

Hyvää kevättä ja paljon voimia jokaiselle, joka tämän luki!

Kuva: Tiia Heinonen
Helmikuun kuukauden nuorisoseuralainen on 71-vuotias Miettilän Nuorisoseuran puheenjohtaja Pentti Joronen, jolla on pitkä historia nuorisoseuratoiminnassa aina 1980-luvulta lähtien. Luottamustehtävissä Pentti on toiminut niin Simpeleen Nuorisoseurassa kuin nykyisessä seurassaankin ja tie seuratoimintaan johti tanhuharrastuksen kautta. 

Miten lähdit mukaan nuorisoseuratoimintaan/harrastukseesi?

Olen Miettilän Nuorisoseuran puheenjohtaja Pentti Joronen. Aloitin tanhuharrastuksen Simpeleen nuorisoseurassa 1980, siellä sitten 80-luvun puolen välin jälkeen vähän aikaa ensin sihteerinä ja sitten puheenjohtajana.  Muutettuani Miettilään vaihdoin sitten myös seuraa.  Nyt olen toiminut muutaman vuoden Miettilän Nuorisoseuran puheenjohtajana.  

Mitä toimintaan/harrastukseesi kuuluu, mitä teet tai mitä ryhmänne tekee?

Miettilän Nuorisoseuran nimissä harrastetaan pesäpalloa, osallistutaan Etelä- Karjalan harrastepesissarjaan.  Muuta toimintaa on erilaisten tapahtumien järjestämistä muiden lähialueen yhdistysten kanssa, merkittävimpänä yhdessä Rautjärven reserviupseerien ja Rautjärven reserviläisten kanssa Miettilä Kollaus -tapahtuma, jossa on vuosittain ollut 500–900 osallistujaa.  

Millaisia haasteita toiminnassa on tällä hetkellä ja millaisia ratkaisuja niihin on mietitty?

Kuihtuvan maaseudun ongelma on väestön ikääntyminen, nuoret eivät jää kotiseudulleen, jäljelle jää vain ”lisääntymiskyvyttömät”.  Onneksi on vielä muutama aktiivinen, jotka saavat keränneeksi porukkaa tapahtumien järjestelyihin.   

Järjestöjen yhteistoiminta auttaa paljon, jotta saadaan toimintaa kylille. Suurin ongelma on, miten saadaan aktivoitua mahdolliset uudet asukkaat ja naapurikyläläiset toimintaan. 

Saimaan nuorisoseurojen Nuorilta nuorille -hanke toi talolle toimintaa, kun nuorisobändi aloitti harjoitukset talon ns. talonmiehen asunnossa. 

Tammikuun kuukauden nuorisoseuralainen on 45-vuotias Suomenniemen Nuorisoseuran aktiivi Ritu Ruhanen, joka aloittaa nyt uutena varajäsenenä Saimaan Nuorisoseurojen johtokunnassa. Pitkään nuorisoseuratoiminnassa mukana ollut Ritu kokee hyvän porukan olevan harrastuksessaan parasta.

Olen Ritu Ruhanen 45 v. Suomenniemen Nuorisoseurasta. Olen ammatiltani sairaanhoitaja ja olen tehnyt ikäihmisten parissa n. 20 vuotta töitä.

Muita harrastuksiani ovat lentopallo, vpk, sulkapallo, neulonta ja avantouinti. Omistan kaksi koiraa, joiden kanssa lenkkeilen päivittäin. Olen mielestäni rempseän avoin ihminen, johon on helppo tutustua.

Miten lähdit mukaan nuorisoseuratoimintaan/harrastukseesi?

Lähdin mukaan nuorisoseuratoimintaan n. 26 vuotta sitten. Teatteriala on ollut aina kiinnostavaa ja olen ollut Punkaharjulla nuorena viestinnän ja ilmaisutaidon linjalla koulussa, jossa tehtiin itse koko näytelmä ja siitä se kipinä oikeastaan sai alkunsa.

Ensimmäinen näytelmäni Suomennimen nuorisoseurassa oli Kotirintamalla vuonna 2001, jossa roolini oli 15 – vuotias Pertti poika. Hassuinta siinä oli, että katsomossa oli ihmiset ihmetelleet, kun Pertin roolissa on Ritu Ruhanen (joka on nainen) ja näyttämöllä on ihan pojan näköinen hahmo.

Mitä toimintaan/harrastukseesi kuuluu, mitä teet tai mitä ryhmänne tekee?

Teemme nuorisoseurassa paljon talkootyötä, pidämme bingoa, arpajaisia yms.

Mikä on parasta nuorisoseuratoiminnassa/harrastuksessasi?

Tässä harrastuksessa on parasta se miten hyvä porukka meillä on ja tekemisen meininkiä löytyy.

Kuva: Sami Sivosen kotialbumi
Joulukuun kuukauden nuorisoseuralainen on Luumäen Kangasvarren Nuorisoseuran väistyvä puheenjohtaja Sami Sivonen, joka on myös Saimaan Nuorisoseurojen johtokunnan sekä Suomen Nuorisoseurojen valtuuston jäsen. Sami on toiminut eri nuorisoseuroissa nuoresta lähtien ja kokee, että niissä hän pääsee toteuttamaan itseään sekä saa toimia samanhenkisten ihmisten kanssa.

Olen Sami Sivonen, 40 v., joista 24 vuotta ollut nuorisoseuralainen. Olen väistyvä puheenjohtaja Luumäen Kangasvarren Nuorisoseurassa. Jatkossa jäsenenä. Lisäksi olen Saimaan Nuorisoseurojen johtokunnassa sekä Suomen Nuorisoseurojen valtuuston jäsen.

Miten lähdit mukaan nuorisoseuratoimintaan/harrastukseesi?

Teatteriharrastus alkoi Imatralla IRTI-teatterissa ja osana toimintaa oli talkoohommat Nuorisoseurantalo Asemapaikalla, jossa myös kesäteatteria tehtiin. Sitten minua pyydettiin mukaan Vuoksenniskan Nuorisoseuran johtokuntaan ja vuosi vuodelta tietoisuus nuorisoseuraliikkeen laajuudesta laajeni. Hienoja asioita olen päässyt kokemaan.

Kuinka kauan olet ollut mukana toiminnassa?

Vuodesta 2002, se kyllä mullisti elämäni. Oli yhtäkkiä kodin lisäksi paikka, jossa pystyin toteuttamaan itseäni ja olla samanhenkisten ihmisten seurassa. Muuttaessa eri paikkakunnille on harrastaminen muuttanut muotoaan, mutta Luumäellä olen jälleen päässyt seuratoimintaa kunnolla kiinni.

Mitä toimintaan/harrastukseesi kuuluu, mitä teet tai mitä ryhmänne tekee?

Luumäellä olen mukana yhdistysten yhteistyössä järjestämissä tapahtumissa, kerho- ohjaajana sekä Luova lava-leireillä mukana. Ja tietty käytännön yhdistystoiminnan pyörittäminen. Nyt se hieman kevenee, kun Tanja ottaa puheenjohtajan tehtävät hoitaakseen.

Mikä on parasta nuorisoseuratoiminnassa/harrastuksessasi?

Nuorisoseura on ihmistensä näköistä toimintaa. Miulle se tarkoittaa, että jaan samaa arvomaailmaa muiden kanssa ja voin toteuttaa itseäni toiminnan kautta.

Nuorisoseurojen harrastustoiminta tarjoaa miulle myös suurimman työkenttäni, ja siitä olen todella kiitollinen.

Mitä haluaisit kertoa muille?

Ollaan ylpeitä nuorisoseuralaisuudesta ja sen 145-vuotisesta historiasta. Nuorisoseurassa harrastetaan vaikka ja mitä, joten jos et vielä tiedä missä voisi jotakin harrastaa, kysypä lähimmästä Nuorisoseurastasi.