Kategoria: Yleinen

Kuva: Aino Raution kotialbumi (kuvankäsittely Suvi Rautsiala)

Syyskuun kuukauden nuorisoseuralainen on 46 – vuotias Välijoen Nuorisoseura Riennon pitkäaikainen harrastaja ja sihteeri Saila Vanamo. Saila on ollut Välijoen Nuorisoseuran jäsen lapsesta saakka, ja hän on osallistunut toimintaan monin eri tavoin toimimalla erilaisissa luottamustehtävissä, tekemällä teatteria, osallistumalla lavatanssitoimintaan sekä käymällä erilaisia kursseja ja koulutuksia.

Miten lähdit mukaan nuorisoseuratoimintaan/harrastukseesi?

Olen ollut Välijoen nuorisoseuran jäsen jo ihan lapsesta saakka. Osallistuin teatterikursseille, joissa nukuttiin aina seuratalojen lattioilla siskonpedissä. Niiltä kursseilta on aivan ihania muistoja. Nuorisoseura oli nuorelle ponnahduslauta, jossa sai harjoitella ottamaan vastuuta turvallisissa olosuhteissa. Järjestimme discoja ja ohjasin aerobicciä. Ympärillä oli viisaita aikuisia, jotka tukivat ja olivat tarvittaessa apuna.

Lapsuudesta ja nuoruudesta kasvoi se rohkeus, jota elämässä on tarvittu erilaisissa tilanteissa. Lukioaikana olin yhden kauden puheenjohtajanakin, kunnes lähdin opiskelemaan ja muutin pois Välijoelta. Opiskelujen ja töiden takia asuin ihan muualla, mutta äitini maksoi jäsenmaksuni kaikki ne vuodet.

Olen muuttanut takaisin Välijoelle vuonna 2006 ja silloin myös tulin nuorisoseuran toimintaan takaisin. Vuonna 2008 Välijoella tehtiin yhteisöteatteria ja olin mukana esityksessä ”Maajussille morsian EU:n ehdoin”. Minna Pasin johdolla improvisoimme ja käsikirjoitimme esityksen, joka esitettiin seuratalo Männistössä. Sen jälkeen teatteriryhmämme on tehnyt useita teatteriesityksiä ja itse olen ollut vaihtelevasti esiintymässä tai tuottajan roolissa, tai vähän molemmissa.

Olen ollut mukana nuorisoseuratoiminnassa, koska se on ollut harrastus, joka on lähellä ja helposti tavoitettavissa. Siellä on tavannut mukavia ihmisiä ja olen saanut paljon ihania muistoja. Nuorisoseuratoiminta on myös opettanut vuosien varrella paljon.

Olen kouluttautunut nuorisoseuran kautta järjestyksenvalvojaksi, osallistunut erilaisille teatteri- ja tanssikursseille, käynyt nuorisoseuroille suunnatun tuotantokoulutuksen, opiskellut jäsenrekisterin käyttöä ja osallistunut ohjaajakoulutuksiin ja ensiapukoulutuksiin. Olen hyvä esimerkki pitkäaikaisesta harrastajasta, joka on ehtinyt hyödyntämään toiminnan erinomaisen monipuolista tarjontaa.

Mitä toimintaan/harrastukseesi kuuluu, mitä teet tai mitä ryhmänne tekee?

Olen ollut Välijoen Nuorisoseura Riennon sihteeri jo useita vuosia. Sihteerinä pääsee tekemään ja oppimaan valtavasti uusia asioita. Sihteeriyden lisäksi olen ollut mukana teatteriryhmässä sekä lavatanssitoiminnassa, lavaemäntänä jo usean kesän. Hoidan myös jäsenrekisteriä ja monia juoksevia asioita. Onneksi mitään ei tarvitse tehdä yksin, vaan aina löytyy porukka paikalle tarvittaessa.

Mikä on parasta nuorisoseuratoiminnassa/harrastuksessasi?

Yhteisöllisyys ja yhdessä tekeminen. Erityisesti minua ilahduttaa nuorten osallistuminen tanssitoimintaan. Meillä on tanssilavalla ollut erittäin taitavia ja innokkaita nuoria kahviossa.

Parasta ovat myös kohtaamiset ja uusiin ihmisiin tutustuminen. Ilahdun, kun ihmiset tapaavat toisiaan ja viihtyvät toistensa seurassa. Seuratalot ovat tärkeitä kohtaamispaikkoja, maaseudulla välimatkat ovat niin pitkiä.

Mitä haluaisit kertoa omasta seurastasi ja sen toiminnasta?

Välijoen Männistö on erinomainen seurantalo ja tänä syksynä se on koonnut liikunnan harrastajia enemmän kuin vuosiin. Siellä voi harrastaa viikottain pilatesta, lentopalloa, lavista, tuolijumppaa, kuntopiiriä ja tanssillista jumppaa sekä joulun jälkeen taas joogaa. Melko hyvin pienessä kylässä!

Kuva: Aino Raution kotialbumi (kuvankäsittely Suvi Rautsiala)

Elokuun kuukauden nuorisoseuralainen on Taipalsaaren Nuorisoseuran puheenjohtaja Aino Rautio. Ensikosketuksensa Taipalsaaren nuorisoseuraan Aino sai jo yhdeksänvuotiaana, ja hän onkin ollut seuran toiminnassa mukana lähes koko ikänsä. Aktiivinen toimija onkin päässyt seurassaan toimimaan monenlaisissa tehtävissä aina tapahtumien järjestämisestä seuran puheenjohtajan tehtäviin asti.

Mie oon Aino Rautio. Miun ”harrastuksena” suurimman osan elämästäni on ollut Taipalsaaren Nuorisoseurassa aktiivina toimiminen, erilaisten tapahtumien ideointi ja järjestäminen. Ja oonhan mie jo vuosien ajan toiminut tänä vuonna 130-vuotta täyttäneen Taipalsaaren nuorisoseuran puheenjohtajanakin!

Miten lähdit mukaan nuorisoseuratoimintaan/harrastukseesi?

Oon ollut Taipalsaaren nuorisoseuran toiminnassa mukana lähes koko ikäni! Tarkalleen ottaen jo 24 vuotta, vaikka suurimman osan tästä ajasta olen asunut Lappeenrannassa. Voit lähteä Taipalsaarelta, mutta Taipalsaari ei vaan lähe siusta! <3

Ensikosketus Taipalsaaren nuorisoseuraan tuli 9-vuotiaana, kun naapurini kautta pääsin auttamaan lasten discon järjestämisessä. Autoin tuolloin lähinnä karkkien pussituksessa, tilojen koristelussa ja mainoksien teossa. ”Palkintona tehdystä työstä” sain sitten luvan jäädä ”isompienkin” eli ylä-aste ikäisten discoon. Se oli sillo pienelle tytölle tosi iso juttu!

Hetken kävin seuran järjestämässä tanhussakin, mutta se jäi tosi lyhyeen. Kaksi vasenta jalkaa, sekä rytmitajun puutos taisivat tuolloin olla suurimmat syyt tämän lopetukseen. Ennen kuin sitten kerkesin huomaamaankaan lasten discojen järjestämisestä vastuu hivuttautui vuosi vuodelta enemmän minulle, sitten olinkin jo mukana seuramme hallituksessa, seuraavaksi sihteerinä ja lopulta puheenjohtajana.

Mitä toimintaan/harrastukseesi kuuluu, mitä teet tai mitä ryhmänne tekee?

Taipalsaaren nuorisoseura on pienen pieni, mutta sitäkin pippurisempi seura! Vaikka jäseniä meillä ei juuri ole, ollaan myö silti tosi aktiivisia! Teemme yhteistyötä Taipalsaaren kunnan, muiden yhdistysten, järjestöjen ja paikallisten yritysten kanssa. Yhteistyössä on voimaa!! <3

Harrastustoiminta ja jäsenmäärät ovat vuosien varrella pienentyneet ”seuramme kultavuosista”. Tähän on vaikuttanut ehkä eniten harrastuksiin ohjaajien löytäminen, yhä nousevat kustannukset, sekä harrastuksiin osallistuneiden vähäinen määrä. Eipä myö siltikään oo lopetettu yrittämästä saada harrastusryhmiä pyörimään!

Ollaan panostettu vuosi vuodelta enemmän erilaisten tapahtumien suhteen. Meidät voikin bongata useissa Taipalsaaren tapahtumissa ja järjestetään niitä itsekin paljon. Tänä vuonna olemme aktivoituneet oikein urakalla juhlavuotemme kunniaksi ja meidät on voinut tavata Taipalsaarella niin kesätorilla, Taipalsaari-päivien rantamarkkinoilla, Nuorisotalo Helmessä, erilaisissa myyjäisissä ja monissa muissakin tapahtumissa!

Mikä on parasta nuorisoseuratoiminnassa/harrastuksessasi?

Ehdoton kipinä tähän puuhaan itselläni on alusta asti ollut tapahtumien järjestämisessä mukana olo ja tapahtuman toteutus. Ihaninta on päästä näkemään ja kokemaan se ilo ja riemu kävijöiden kasvoilla, unohtamatta ihania kohtaamisia kävijöiden kanssa! Harrastusryhmien sivusta seuraaminen ja yhdessä tekemisen riemun näkeminen on myös ihan parasta!

En oikein ikinä ole pitkäjänteisesti innostunut mistään harrastuksesta. Kuitenkin nuorisoseurassa toimiminen on tarjonnut vaihtelevaa (+tarpeeksi haastavaa) ja monipuolista puuhaa sekä yhteisön, jossa saan toimia ja touhottaa menemään omana itsenäni!

Pienistäkin asioista ja pienelläkin vaivalla saa valtavasti luotua iloa ympärilleen. Omana itsenään oleminen, yhdessä tekeminen ja aikaansaannosten ihastelu tuottaa paljon iloa ja sisältöä elämään! Nykypäivänä kiireen ollessa aktiivisesti läsnä kaikkien arjessa, haastankin jokaista antamaan edes joskus pienen hetken omasta ajasta yhteisen hyvän vuoksi! <3

Mistä haluaisit vinkata muille?

Tervetuloa kanssamme juhlistamaan 130-vuotiasta Taipalsaaren nuorisoseuraa lauantaina 19.9.2026 klo 18.00 alkaen Taipalsaaren Väinölään! Juhlamme päättää Taidekoulu Estradin upea tulishow klo 19.30 Kirkonkylän rannassa.

Ihanaa syksyä, rohkeutta ja voimia kaikille! <3

Terkuin Aino

Kuva: Jere Heino (kuvankäsittely Suvi Rautsiala)

Kesäkuun kuukauden nuorisoseuralainen on Aitomäen Nuorisoseuran tanhuohjaaja Elina Heino, joka on ollut kiinnostunut tanssimisesta jo pienestä pitäen. Elina onkin vuosien mittaan ohjannut monenlaisia ryhmiä niin omassa, naapuriseuroissa kuin kansalaisopistossakin. Hänet on myös palkittu Nuorisoseurojen Vuoden Ohjaaja palkinnolla vuonna 2009.

Olen Elina Heino, 67-vuotias tanhuohjaaja Aitomäen Nuorisoseurasta. Tällä hetkellä Suiverot-ryhmän tanssaava jäsen.

Miten lähdit mukaan nuorisoseuratoimintaan/harrastukseesi?

Minulla on ollut pienestä pitäen kiinnostus tanssiin. Lavatansseihin menin reilusti alaikäisenä. Perustanssit osasin jo, kun tammikuussa 1977 aloiteltiin tanhuharrastusta Aitomäessä, usean hiljaisen vuoden jälkeen.

Sieltä sain kipinän oppia enemmän. Pyrin ja pääsin valtakunnallisiin koulutustapahtumiin; Vierumäelle, Orivedelle, Vääksyyn, Tanssitalo-ohjaajakoulutukseen Kaustiselle. Sitten onkin ohjaustyötä riittänyt omassa ja naapuriseuroissa, sekä eri kansalaisopistojen tuntiopettajana.

Monet ovat olleet ne lapsiryhmät, joiden kanssa käytiin Pispalan Sottiisit, Kalenat, Lempot ja muiden järjestöjen kesäjuhlat. Ensin piti tietenkin tehdä feresit ja kansallispuvut.

Aikuisryhmistä lähinnä sydäntä on ollut Suiverot, joiden tanssitaipaleella olen ollut alusta lähtien. Helpolla he eivät ole päässeet, mutta ei ohjaajakaan. Eräs maininta katselmuksen palautteesta: ”Ryhmä tanssi hyvin takaperin”.

Tanssitalo-ohjaajaksi valmistuin ensimmäisten joukossa 1998. Kursseja pidin seuratalolla sunnuntai-iltaisin 15 vuotta. Ei ole tanssipaikkaa, ettei ainakin yksi pari olisi kursseillani käynyt. Nyt on mukava pitää yksityistunteja.

Mitä toimintaan/harrastukseesi kuuluu, mitä teet tai mitä ryhmänne tekee?

Tiistaiaamuisin kokoontuu Jumpparyhmä, jossa parikymmentä naista pitää itseään kunnossa. Kuka tietää, jos vaikka syksyllä miehetkin saavat osansa…

Kunniamerkkien takia en ole tätä työtä tehnyt, mutta olen saanut valtakunnallisen Vuoden Ohjaaja palkinnon 2009. Kutsumuksen johtotähti loistaa edelleen!

Aitomäen Nuorisoseura ja talo on hyvä paikka harrastaa ja tehdä työtä. Talo on kunnossa ja siisteydestä pidetään hyvää huolta.

Mistä haluaisit vinkata muille?

Koko seuran kesäinen voimanponnistus on Läävänvinttitanssit. Tervetuloa Aitomäkeen perjantaina 24.7.2026!

Toivotan kaikille nuorisoseuralaisille iloista ja onnellista kesää! 

Kuva: Kirvun Kirkonkylän Nuorisoseura Ry:n lipun naulaus seuran 125-vuotisjuhlassa vuonna 2019. Vuorossa seuran vanhin jäsen Kerttu Lehtikangas ja pj. Riitta Nikulainen.

Toukokuun kuukauden nuorisoseuralainen on Kirvun Kirkonkylän Nuorisoseuran pitkäaikainen puheenjohtaja Riitta Nikulainen. Aktiivisesti eri tehtävissä toimineen äitinsä kautta Riitta oppi tuntemaan Kirvulaisia sekä Kirvun Kirkonkylän Nuorisoseuran toimintaa ja hän on osallistunut seuran juhliin ja tapahtumiin jo lapsesta saakka.

Olen Riitta Nikulainen, ja toimin 132-vuotiaan Kirvun Kirkonkylän Nuorisoseuran puheenjohtajana. Nuorisoseuramme on karjalainen siirtoseura, ja tällä hetkellä yksi Suomen vanhimmista siirtoseuroista. Seuran tarkoitus on kirvulaisen ja karjalaisen tiedon ja kulttuurin, sekä henkisen perinnön säilyttäminen. Tällä tavalla saadaan vietyä perimätietoa eteenpäin tuleville sukupolville satakielilehtojen Kirvusta.

Miten lähdit mukaan nuorisoseuratoimintaan/harrastukseesi?

Äitini Helvi Nikulainen os. Ollikka toimi aktiivisesti eri tehtävissä Kirvun Kirkonkylän Nuorisoseurassa, ja hänen kauttaan opin tuntemaan sekä kirvulaisia että Nuorisoseuran toimintaa. Jo pienenä lapsena olin mukana Nuorisoseuran toiminnassa mm. erilaisissa juhlissa ja tapahtumissa. Äitini hautajaisissa seuran sihteeri/taloudenhoitaja Annikki Laine vaatimalla vaati, että tulen mukaan äitini tilalle Nuorisoseuran toimintaan. Olen ollut johtokunnan jäsen vuodesta 2005 ja puheenjohtaja vuodesta 2009 lähtien.

Mitä toimintaan/harrastukseesi kuuluu, mitä teet tai mitä ryhmänne tekee?

Puheenjohtajana toimin yhteistyössä hallituksen jäsenten kanssa, ja järjestämme vuosittaiset vuosijuhlat ja vuosikokouksen, jotka pidetään tänä vuonna lauantaina 26.9.2026 Mukkulan kirkossa, Lahdessa. Julkaisemme myös jäsenille vuosittain 2-3 uutiskirjettä, ja järjestämme kahdesti vuodessa muistelokerhon eri puolella Suomea. Muistelokerhon haastattelut nauhoitetaan ja myöhemmin on tarkoitus ne taltioida.

Suurin ponnistelu oli vuonna 2024, kun Nuorisoseura julkaisi 130 vuotishistoriikin ”Satakielilehtojen Kirvu”, jossa toimin toisena kirjoittajana Veijo Karen kanssa. Viime vuonna saimme julkaistua omat kotisivut, kkns.fi, josta voitte lukea enemmän tietoa Kirvun Kirkonkylän Nuorisoseurasta.

Kotiseutumatkoja Kirvuun on tehty 1990-luvulta lähtien, ja matkat ovat tuoneet esille koko elämän pituisen syvän rakkauden ja kaipuun kotiseudulle, ja samalla se on nivonut kirvulaiset yhteen. Minulle kotiseutumatkat ovat antaneet myös paljon, ja ovat olleet erittäin tärkeitä ja henkisesti rakentavia. Kirvussa vallitsi selittämätön haikeus, kaikki tuntui jotenkin tutulta, ja kaikki äitini kertomukset Kirvusta palasivat mieleeni. Nuorisoseuralle ja sen jäsenille on ollut suuri menetys, kun ei enää päästä käymään Kirvussa.

Kirvun Kirkonkylän Nuorisoseuran toiminnassa on parasta, kun olen oppinut tuntemaan ja toimimaan esi-isieni perustamassa Nuorisoseurassa ja ystävystynyt eri puolilla Suomea asuviin kirvulaisiin ja heidän jälkeläisiin. Samalla olen myös kiitollinen, kun olen hieman saanut antaa jäsenille helpotusta kotiseutukaipaukseen järjestämällä johtokunnan kanssa vuosijuhlia, joissa muistellaan Kirvua.

Millaisia haasteita toiminnassa on tällä hetkellä?

Kirvun Kirkonkylän Nuorisoseuran tulevaisuus mietityttää minua, ja toivonkin, että seuralle annettaisiin sen ansaitsema oikeanlainen arvostus. Toimivia karjalaisia siirtoseuroja on enää vain vähän. Seuramme 132-vuoden ikä ei ole itsestäänselvyys. Meillä ei ole enää Nuorisoseuran taloa, ei yhteisiä iltamia, ja jäsenemme asuvat ympäri Suomen. Toimintamme on hyvin erilaista kuin muilla Nuorisoseuroilla. Joukossa on hyvin iäkkäitä henkilöitä. Siirtoseuroja pitäisi myös tukea, ei vain kerätä jäsenmaksuja. Toivon, että tätä asiaa mietitään vakavasti kaikissa niissä tahoissa, jotka voivat vaikuttaa asiaan.

Hyvää kesää teille kaikille Nuorisoseuralaisille.

Yt. Riitta Nikulainen

Kuva: Jani Kautto. 

Huhtikuun kuukauden nuorisoseuralainen on 50 – vuotias Nuorisoseura Harmonikan harrastaja, ohjaaja, puvustonhoitaja ja johtokunnan jäsen Soja Murto. Sojan tanhuharrastus on alkanut jo kuukauden ikäisenä ohjaajavanhempiensa mukana kulkiessa ja jatkunut siitä läpi elämän. Soja toimii myös Saimaan Nuorisoseurojen johtokunnassa.

Olen Soja Murto ja harrastan Nuorisoseura Harmonikassa, jossa tanssin aikuisten jatkoryhmässä, ohjaan aikuisten alkeita ja 9-10-vuotiaita, hoidan puvustoa ja olen johtokunnassa. Lisäksi olen Saimaan nuorisoseurojen johtokunnassa.

Miten lähdit mukaan nuorisoseuratoimintaan/harrastukseesi?

Miun hämärä tanhumenneisyys alkoi kuukauden ikäisenä Kotkan kansantanssijoissa, kun kuljin äitin ja iskän mukana, he ohjasivat siellä. Heti kun nousin jaloilleni, alkoi myös oma tanssiharrastus. Se pysyi mukana, kun asuimme hetken Mikkelissä ja sitten muutimme Imatralle. Silloin tanssin Vuoksenniskan nuorisoseurassa.

Kävin 90-luvulla tanhunopettajakoulutuksen Varalassa ja ohjasin lapsiryhmää VuNSissa. Tanhuharrastus jäi pitkälle tauolle muista kuin tanssillisista syistä, mutta ikävä jäi. Lopulta 2015 otin yhteyttä Harmonikan toiminnanjohtaja Milla Soikkaseen ja kysyin, että voinko tulla vain harkkoihin mukaan, mutten halua osallistua mihinkään muuhun. Noh, olen tainnut olla mukana melkeinpä kaikissa talkoissa, reissuilla ja esiintymisissä ja nyt tosiaan myös johtokuntatyössä, ohjaajana ja johtokuntalaisena.

Mitä toimintaan/harrastukseesi kuuluu, mitä teet tai mitä ryhmänne tekee?

Harmonikan jatkoryhmä on mahtava porukka. Tanssimisen lisäksi esiinnymme, leireilemme, reissuamme valtakunnallisissa ja joskus kansainvälisissäkin tapahtumissa sekä talkoilemme. Aikuisten alkeisryhmän ja 9-10-vuotiaiden ryhmän kanssa pääasiassa tanhuamme ja panostamme seuran omaan kevätkonserttiin Leikeri keikeri ja aikuisten kanssa myös seuran pidempiin tanssiteoksiin, viime vuonna tehyyn Kirjoon ja tänä vuonna Tarinoita Rauhasta – tanssiteokseen.

Viime kaudella teimme kolmella ryhmällä Kirjo-tanssiteoksen, joka kertoo neuroepätyypillisen tuntemuksista maailmassa. Mie käsikirjoitin ja ohjasin sen ja myös koreografioin suurimmalta osin. Se oli miulle ja myös Harmonikassa tanssivalle kuopukselleni tärkeä teos, jonka avulla paitsi käsittelimme omaa elämäämme, myös laajensimme tanssillista osaamistamme ja ilmaisua koko porukassa.

Mikä on parasta nuorisoseuratoiminnassa/harrastuksessasi?

Tanssiminen. Se on kunnon ylläpitoa, kosketusta, hauskaa, haastavaa, muut ajatukset pois pyyhkäisevää, kehon- ja itsetuntemusta kasvattavaa. Tanssimisessa ei tule koskaan valmiiksi, aina oppii uusia asioita tai vanhoja uudelleen. Olen myös saanut tanhusta ihania ystäviä ja mukavia tuttavia niin omasta seurasta kuin valtakunnallisesti.

Mistä haluaisit vinkata muille?

Nyt olemme viime metreillä tekemässä Tarinoita Rauhasta -tanssiteosta neljällä ryhmällä. Se on toiminnanjohtajamme Milla Soikkasen käsialaa ja kertoo Rauhan mielisairaalan alueen yhteisöstä. Tiukan viime kauden jälkeen on ihanaa saada olla enemmän tanssijana ja nauttia Millan upeiden koreografioiden opettelusta. Jälleen olemme saaneet myös mahtavaa ilmaisun ohjausta Sami Sivoselta ja onkin hauskaa oppia entistä enemmän liittämään ilmaisullisia asioita tanssiin. Tarinoita Rauhasta on liikuttava, hauska ja tunteisiin käyvä teos.

3.5. klo 17 Imatralla Karelia-salissa lavan valtaavat ensin seuran ryhmät Leikeri keikeri -kevätkonsertissa ja väliajan jälkeen nähdään Tarinoita Rauhasta. Suosittelemme teosta 12 vuotta täyttäneille, mutta huoltajan päätöksellä myös nuoremmat voivat tulla katsomaan. Lippuja saa ovelta käteisellä.

Terkuin
Soja

Kuva: Timja Viitasaran kotialbumi. 
Maaliskuun Saimaan kuukauden nuorisoseuralainen on Imatralainen 17-vuotias Vuoksenniskan Nuorisoseuran varapuheenjohtaja ja ohjaaja Timja Viitasara. Timja on mukana myös Suomen Nuorisoseurojen Nuoret vaikuttajat – toiminnassa.

Moi, mie oon Timja Viitasara. Oon 17 v. ja mie harrastan teatteria Vuoksenniskan Nuorisoseurassa Irti-ryhmässä ja Roséssa, jossa harjoitellaan kaikenlaista teatteriin ja someen liittyvää.

Miten lähdit mukaan nuorisoseuratoimintaan/harrastukseesi?

Lähin tähän harrastukseen vuonna 2023 ja kunnolla tämän seuran pöhinään pääsin sen vuoden kesäteatterin Miekka kivessä kautta.

Mitä toimintaan/harrastukseesi kuuluu, mitä teet tai mitä ryhmänne tekee?

Harrastamisen lisäksi mie ohjaan meillä lastenryhmää, Manteleita. Oon myös meidän seuran varapuheenjohtaja ja mukana Nuoret vaikuttajat toiminnassa. Kaiken tän lisäks mie tein ensiohjaukseni vuoden 2025 joulukuussa näytelmään Posliininukke, jonka käsikirjoitin siskoni Taiga Viitasaran kanssa. Lavalla mie olen ollut aika isoissa rooleissa, joka on miun mielestä hauskaa siihen nähden etten ole kauaa ehtinyt harrastaa.

Mistä haluaisit vinkata muille?

Mitäs muuta? Noh mie todella rakastan teatteri harrastusta ja muutenkin nuorisoseuratoimintaa. Se on tuonut miulle paljon hyvää esim. uusia ystäviä ja kokemuksia.

JA NYT MIULTA MENOVINKIT: Irti-ryhmän näytelmä Hylkiöt, Posliininuken lisäesitykset ja kesäteatteri Kaunotar ja hirviö.

Hyvää kevättä ja paljon voimia jokaiselle, joka tämän luki!