Kategoria: Yleinen

Kuva: Tiia Heinonen
Helmikuun kuukauden nuorisoseuralainen on 71-vuotias Miettilän Nuorisoseuran puheenjohtaja Pentti Joronen, jolla on pitkä historia nuorisoseuratoiminnassa aina 1980-luvulta lähtien. Luottamustehtävissä Pentti on toiminut niin Simpeleen Nuorisoseurassa kuin nykyisessä seurassaankin ja tie seuratoimintaan johti tanhuharrastuksen kautta. 

Miten lähdit mukaan nuorisoseuratoimintaan/harrastukseesi?

Olen Miettilän Nuorisoseuran puheenjohtaja Pentti Joronen. Aloitin tanhuharrastuksen Simpeleen nuorisoseurassa 1980, siellä sitten 80-luvun puolen välin jälkeen vähän aikaa ensin sihteerinä ja sitten puheenjohtajana.  Muutettuani Miettilään vaihdoin sitten myös seuraa.  Nyt olen toiminut muutaman vuoden Miettilän Nuorisoseuran puheenjohtajana.  

Mitä toimintaan/harrastukseesi kuuluu, mitä teet tai mitä ryhmänne tekee?

Miettilän Nuorisoseuran nimissä harrastetaan pesäpalloa, osallistutaan Etelä- Karjalan harrastepesissarjaan.  Muuta toimintaa on erilaisten tapahtumien järjestämistä muiden lähialueen yhdistysten kanssa, merkittävimpänä yhdessä Rautjärven reserviupseerien ja Rautjärven reserviläisten kanssa Miettilä Kollaus -tapahtuma, jossa on vuosittain ollut 500–900 osallistujaa.  

Millaisia haasteita toiminnassa on tällä hetkellä ja millaisia ratkaisuja niihin on mietitty?

Kuihtuvan maaseudun ongelma on väestön ikääntyminen, nuoret eivät jää kotiseudulleen, jäljelle jää vain ”lisääntymiskyvyttömät”.  Onneksi on vielä muutama aktiivinen, jotka saavat keränneeksi porukkaa tapahtumien järjestelyihin.   

Järjestöjen yhteistoiminta auttaa paljon, jotta saadaan toimintaa kylille. Suurin ongelma on, miten saadaan aktivoitua mahdolliset uudet asukkaat ja naapurikyläläiset toimintaan. 

Saimaan nuorisoseurojen Nuorilta nuorille -hanke toi talolle toimintaa, kun nuorisobändi aloitti harjoitukset talon ns. talonmiehen asunnossa. 

Tammikuun kuukauden nuorisoseuralainen on 45-vuotias Suomenniemen Nuorisoseuran aktiivi Ritu Ruhanen, joka aloittaa nyt uutena varajäsenenä Saimaan Nuorisoseurojen johtokunnassa. Pitkään nuorisoseuratoiminnassa mukana ollut Ritu kokee hyvän porukan olevan harrastuksessaan parasta.

Olen Ritu Ruhanen 45 v. Suomenniemen Nuorisoseurasta. Olen ammatiltani sairaanhoitaja ja olen tehnyt ikäihmisten parissa n. 20 vuotta töitä.

Muita harrastuksiani ovat lentopallo, vpk, sulkapallo, neulonta ja avantouinti. Omistan kaksi koiraa, joiden kanssa lenkkeilen päivittäin. Olen mielestäni rempseän avoin ihminen, johon on helppo tutustua.

Miten lähdit mukaan nuorisoseuratoimintaan/harrastukseesi?

Lähdin mukaan nuorisoseuratoimintaan n. 26 vuotta sitten. Teatteriala on ollut aina kiinnostavaa ja olen ollut Punkaharjulla nuorena viestinnän ja ilmaisutaidon linjalla koulussa, jossa tehtiin itse koko näytelmä ja siitä se kipinä oikeastaan sai alkunsa.

Ensimmäinen näytelmäni Suomennimen nuorisoseurassa oli Kotirintamalla vuonna 2001, jossa roolini oli 15 – vuotias Pertti poika. Hassuinta siinä oli, että katsomossa oli ihmiset ihmetelleet, kun Pertin roolissa on Ritu Ruhanen (joka on nainen) ja näyttämöllä on ihan pojan näköinen hahmo.

Mitä toimintaan/harrastukseesi kuuluu, mitä teet tai mitä ryhmänne tekee?

Teemme nuorisoseurassa paljon talkootyötä, pidämme bingoa, arpajaisia yms.

Mikä on parasta nuorisoseuratoiminnassa/harrastuksessasi?

Tässä harrastuksessa on parasta se miten hyvä porukka meillä on ja tekemisen meininkiä löytyy.

Kuva: Sami Sivosen kotialbumi
Joulukuun kuukauden nuorisoseuralainen on Luumäen Kangasvarren Nuorisoseuran väistyvä puheenjohtaja Sami Sivonen, joka on myös Saimaan Nuorisoseurojen johtokunnan sekä Suomen Nuorisoseurojen valtuuston jäsen. Sami on toiminut eri nuorisoseuroissa nuoresta lähtien ja kokee, että niissä hän pääsee toteuttamaan itseään sekä saa toimia samanhenkisten ihmisten kanssa.

Olen Sami Sivonen, 40 v., joista 24 vuotta ollut nuorisoseuralainen. Olen väistyvä puheenjohtaja Luumäen Kangasvarren Nuorisoseurassa. Jatkossa jäsenenä. Lisäksi olen Saimaan Nuorisoseurojen johtokunnassa sekä Suomen Nuorisoseurojen valtuuston jäsen.

Miten lähdit mukaan nuorisoseuratoimintaan/harrastukseesi?

Teatteriharrastus alkoi Imatralla IRTI-teatterissa ja osana toimintaa oli talkoohommat Nuorisoseurantalo Asemapaikalla, jossa myös kesäteatteria tehtiin. Sitten minua pyydettiin mukaan Vuoksenniskan Nuorisoseuran johtokuntaan ja vuosi vuodelta tietoisuus nuorisoseuraliikkeen laajuudesta laajeni. Hienoja asioita olen päässyt kokemaan.

Kuinka kauan olet ollut mukana toiminnassa?

Vuodesta 2002, se kyllä mullisti elämäni. Oli yhtäkkiä kodin lisäksi paikka, jossa pystyin toteuttamaan itseäni ja olla samanhenkisten ihmisten seurassa. Muuttaessa eri paikkakunnille on harrastaminen muuttanut muotoaan, mutta Luumäellä olen jälleen päässyt seuratoimintaa kunnolla kiinni.

Mitä toimintaan/harrastukseesi kuuluu, mitä teet tai mitä ryhmänne tekee?

Luumäellä olen mukana yhdistysten yhteistyössä järjestämissä tapahtumissa, kerho- ohjaajana sekä Luova lava-leireillä mukana. Ja tietty käytännön yhdistystoiminnan pyörittäminen. Nyt se hieman kevenee, kun Tanja ottaa puheenjohtajan tehtävät hoitaakseen.

Mikä on parasta nuorisoseuratoiminnassa/harrastuksessasi?

Nuorisoseura on ihmistensä näköistä toimintaa. Miulle se tarkoittaa, että jaan samaa arvomaailmaa muiden kanssa ja voin toteuttaa itseäni toiminnan kautta.

Nuorisoseurojen harrastustoiminta tarjoaa miulle myös suurimman työkenttäni, ja siitä olen todella kiitollinen.

Mitä haluaisit kertoa muille?

Ollaan ylpeitä nuorisoseuralaisuudesta ja sen 145-vuotisesta historiasta. Nuorisoseurassa harrastetaan vaikka ja mitä, joten jos et vielä tiedä missä voisi jotakin harrastaa, kysypä lähimmästä Nuorisoseurastasi.

Kuva: Auli Eskola mökillä kalassa miehensä kuvaamana.
Marraskuun kuukauden nuorisoseuralainen on Koirakiven Nuorisoseuran Auli Eskola, joka on ollut mukana nuorisoseuratoiminnassa jo 1970 – luvulta saakka. Auli on saanut harrastusvuosiensa aikana olla mukana monenlaisessa toiminnassa aina tanhusta kesäteatterin ohjaamiseen, lavastukseen ja puvustuksen suunnitteluun asti. 

Miten lähdit mukaan nuorisoseuratoimintaan/harrastukseesi?

Olen Auli Eskola, pitkän linjan nuorisoseuralainen – nuorisoseuraharrastus on kulkenut mukanani jo 1970-luvulta saakka. Lapsuuden maisemissani Hartolan Murakassa aloitin Sydänmaan Nuorisoseurassa, ja myöhemmin löysin tieni Mäntyharjulle Koirakiven Nuorisoseuraan. Kaikki alkoi 1980-luvun puolivälissä piiripolkasta, kun yhdeltä puuttui pari – ja siitä se sitten lähti. Siitä hetkestä on ensi vuonna kulunut jo 40 vuotta.

Vuosien varrella olen ollut mukana monenlaisessa toiminnassa: ohjelmatoiminnassa, kansantanhussa, satuteatterissa omien lasten kanssa, ja myöhemmin johtokunnanjäsenenä, hanketoiminnassa ja vahvasti kesäteatterin parissa. Kouluttauduin harrastajateatteriohjaajaksi ja olen saanut toimia kesäteatteriesityksien kokonaisuuden ohjaajana sekä lavastuksen ja puvustuksen suunnittelijana.

Mitä toimintaan/harrastukseesi kuuluu, mitä teet tai mitä ryhmänne tekee?

Nykyisin vastaan Koirakiven kesäteatteriproduktioissa teatteriohjauksen lisäksi esitysten visuaalisuudesta ja teen tuotannollisia tehtäviä. Meillä nuorisoseurassa kaikki tehdään yhdessä – yhteisöllisyys on toimintamme sydän. Jokainen, nuori tai vanha, tuo teatteriin oman panoksensa, osaamisensa ja sydämensä. Yhdessä ”maalaamme” kirjoitetuista fiktiivisistä tai oikeista elämäntarinoista näyttämölle kuvia, jotka liikuttavat, ilahduttavat ja koskettavat.

Mikä on parasta nuorisoseuratoiminnassa/harrastuksessasi?

Kesäteatteri antaa tekijöilleen paljon: esiintymiskokemusta, itseluottamusta, uusia ystäviä ja taitoja – kehonhallintaa, äänenkäyttöä, tunneilmaisua ja muistiharjoitusta. Jokainen kesä on oppimisen ja kasvun matka.

Mitä haluaisit vinkata muille?

Ensi kesänä Koirakiven kesäteatterissa nähdään musiikkinäytelmä “Sellaista elämä on”, joka kertoo Juha ”Junnu” Vainiosta ja hänen musiikistaan ja rakastetuista lauluistaan. Koirakiven kesäteatteri on vuosien varrella tullut tunnetuksi musiikkipitoisista näytelmistään, katetusta katsomostaan, kauniista maalaismiljööstään ja ystävällisestä palvelustaan – kokonaisuudesta, joka takaa yleisölle elämyksiä kesä toisensa jälkeen.

Auli Eskola