Kategoria: Yleinen

Syyskuun kuukauden nuorisoseuralainen on 78-vuotias Mäntyharjun Nuorisoseuran pitkäaikainen sihteeri ja Hermanskan arvonimen saanut Anja Aaltonen.

Miten lähdit mukaan nuorisoseuratoimintaan/harrastukseesi?

Mäntyharjun Nuorisoseuraan liityin mukaan 15-vuotiaana. Talolla järjestettiin tanhukursseja, pareja oli lattian täydeltä ja touhu tuntui mukavalta. Jäsenkirjan mukaan liittymispäivä oli 28.2.1961, silloin oli Kalevalanpäiväjuhla perinteisesti ohjelmineen. Siitä sitten jonkin ajan kuluttua toimikuntiin ja johtokuntaan ja vuoden 1964 alusta sihteeriksi. Sinä vuonna pidetyn seuran 70v. juhlassa olin jo kansantanhujen ohjaajana ja myös näytelmässä mukana.

Kaikessa toiminnassa oli tietysti paljon puuhaa ja vastuun kantamista, mutta mielenkiintoista ja paljon antavaa aikaa. Vuosikymmenten ajan toiminnat muuttuivat, kun esim. kansalaisopisto toi mukaan erilaisia harrastusmahdollisuuksia nuorisollekin. Oman talon hoitaminen talkoovoimin, vuokrausten sopiminen ja kaiken muunkin tekeminen yhdessä johtokunnan ja vapaaehtoisten kanssa piti virkeänä. Vuosien mittaan toteutettiin monia korjaushankkeita ja avustuksiin liittyvät paperityöt lankesivat sihteerille, jota postia hoidan edelleen (välillä olin vähän aikaa puheenjohtajana).

Mitä toimintaan/harrastukseesi kuuluu, mitä teet tai mitä ryhmänne tekee?

Tällä hetkellä ei ole mitään säännöllisesti kokoontuvia harrastusryhmiä, tanhuryhmistä aikuisille ja lapsille on jo aikaa. Nyt saatuamme kattoremontin kunnialla hoidetuksi voidaan keskittyä seuraaviin projekteihin, keittiö vaatii kohentamista. Yhteistyötä tehdään muiden yhdistysten, kunnan ja seurakunnan kanssa. Kolmena kesänä järjestettiin kierroksia hautausmailla ja kerrottiin tarinoita kivien takaa. Ne olivat suosittuja ja niitä toivotaan lisää.

Mitä haluaisit kertoa muille?

Parasta nuorisoseuratyössä on yhteinen tekeminen, samaan joukkoon kuuluminen vuosikymmenien ajan ja perhejärjestössä myös monen sukupolven yhteinen harrastus. Hyväksi ihmiseksi ja kunnon kansalaiseksi pyritään edelleen ikään katsomatta.

Minulle tämä on ollut ainakin elämäntapa ja antanut ja antaa edelleen niin paljon. Sain Hermanska-arvon täyttäessäni 50 vuotta v. 1996. Olen ylpeä ja kiitollinen näistä vuosista nuorisoseuralaisena ja uskon, että minua vieläkin kuunnellaan ja luullakseni arvostetaankin.

(Kuva: Jouni Kilpi – kotialbumi. Kuvassa mukana myös Mokkasiini hevonen.)
Elokuun kuukauden nuorisoseuralainen on Välijoen Nuorisoseura Riento ry:n puheenjohtaja Jouni Kilpi, joka toimii myös Saimaan Nuorisoseurojen hallituksessa.

Miten lähdit mukaan nuorisoseuratoimintaan/harrastukseesi?

Seuran toimintaan tulin hevosharrastukseni kautta reilu kymmenen vuotta sitten, kun puhelimeni soi ja soittaja esitteli itsensä. ”Johanna Juslin tässä terve, ohjaan ensi kesäksi Kärnäkosken Kunniat kesäteatterinäytelmää, joka esitetään Kärnäkosken valleilla, ja tarvisin kolmoisrooliin hevosmiehen, yksi rooleista olisi Suvorov, ja muut kaksi kärriajureita”. Sain miettimisaikaa yön yli, suostuin, ja seuraavana kesänä tehtiin sitten näytelmä Kuin tuhka tuuleen Hakamäellä, jossa olin moottoripyöräjengin pomona piilottelemassa rahoja. Sen jälkeen olen toiminut erilaisissa seuran hommissa vaihtelevasti.

Mitä toimintaan/harrastukseesi kuuluu, mitä teet tai mitä ryhmänne tekee?

Kesäisin seura pitää tansseja Välijoen lavalla perjantaisin ja kahvion sekä makkaranmyynnin ohessa nuo illat kuluvat mukavassa porukassa nopeasti. Kesäteatterinäytelmät siirrettiin Hakamäeltä Seurantalo Männistön takapihalle, jossa niitä on esitetty jo kahtena kesänä, tämä on ollut onnistunut ratkaisu ja ei olisi toteutunut ilman yhteistyökykyistä ja toimivaa porukkaa.

Talkootunteja näistä toiminnoista on kertynyt aivan valtavasti, ja niistä kiitoksena seura valittiin vuoden nuorisoseuraksi. Ohjaajana näissä näytelmissä on toiminut Jouni Henttu, jota myös voisin kuvitella haastateltavan tähän. 

Olen toiminut Välijoen Nuorisoseura Riento Ry:n puheenjohtajana nyt neljä vuotta ja viime vuodenvaihteessa minut valittiin Saimaan Nuorisoseurojen johtokuntaan, kiitos luottamuksesta.

Mitä haluaisit kertoa muille?

Tulevaisuuteen katson luottavaisin mielin, ei Nuorisoseurojenkaan pidä jäädä ns.” tuleen makaamaan”, maailma muuttuu pitää uskaltaa muuttua mukana.

Toukokuun kuukauden nuorisoseuralainen on 34-vuotias Henna Hännikäinen Kuivalan Nuorisoseurasta. Henna toimii aktiivisesti Uusi Teatteri Utissa, jonne hän on myös kirjoittanut useita näytelmäkäsikirjoituksia.

Miten lähdit mukaan nuorisoseuratoimintaan/harrastukseesi?

Lähdin teatteriharrastukseen Nuorisoseuran tekemän kyselyn mukaan, jossa kysyttiin, mitä harrastustoimintaa kylälle haluttaisiin. Iskä kysyi, että haluaisinko lähteä ja sitä kautta sitten tuli myös äiskä mukaan. Ollaan tällä hetkellä saatu toimintaan myös miun sisko silloin tällöin mukaan, että koko perhe tuolla pyörii, mikä on miulle ainakin mieleistä, kun saadaan olla yhdessä.

Kuinka kauan olet ollut mukana toiminnassa? 

Olen ollu ihan alusta asti, eli ensin oli lasten pieni teatterinäytös ja sen jälkeen tuli kysely, minkä jälkeen Uusi Teatteri Utti aloitti 2003 syksyllä harjoittelun. 2004 eli 20vuotta sitten keväällä oli ensimmäinen ensi-ilta ja siitä lähtien sitten ollaankin oltu mukana. Äiskä piti yhden välivuoden, mutta iskän kanssa ollaan oltu koko 20vuotta tuolla.

Mitä toimintaan/harrastukseesi kuuluu, mitä teet tai mitä ryhmänne tekee? 

Meillä on harrastajateatteriryhmä, jonne otetaan porukkaa vauvasta vaariin. Itse kirjoitan käsikirjoituksia, jolla saadaan toiminta pysymään aktiivisena, suunnittelen porukan kanssa tapahtumia, esim. lastentapahtumia, myyjäisiä, jne. Teemme yhdessä ja pidämme hauskaa.
Mikä on parasta nuorisoseuratoiminnassa/harrastuksessasi? Olemme perhe. Ei vain sen takia, että suurinosa on sukua, mutta olemme teatteriperhe ja kaikki, ketkä tulevat teatteriin mukaan, ovat osa teatteriperhettämme. Siellä kuunnellaan ilot sekä surut, pidetään hauskaa ja ollaan yhdessä.

Mitä haluaisit kertoa muille?

Rakastan teatterin tekemistä ja nuorisoseuratoimintaa muuutoinkin. Onhan miulla molemmilta puolilta isovanhemmat olleet nuorisoseuratoimijoina. Miusta kaikkien tulisi edes kerran eläessään kokea se yhdessä tekemisen riemu ja tekemisen ilo. Halaus joka kerta ovella tullessa ja lähtiessä vaan on jotain, mikä kertoo, että olet oikeassa paikassa ja asiassa mukana!

Olen tosiaan kirjoittanut nyt kolme kantaesityksensä saanutta näytelmää ja neljäs on työn alla. Sain ensimmäisen kerran lähes 20vuoteen luvan kirjoittaa Hectorin musiikkiin näytelmän, Pahojen Tapojen Kuppilan, joka on miulle aika iso saavutus harrastajakirjoittajana, saati sitten se fakta, ettei hän ole antanut lupaa kenellekään ammattilaisellekaan. Ensi talven näytelmään kirjoitan paljon rooleja, joten niitä voidaan tehdä joko roolituplauksella tai sitten jokainen saisi oman roolin. Hauska näytelmä tulossa ja musiikki on Suomalaista, mutten kerro enempää
Kuivalan Nuorisoseurassa/Uusi Teatteri Utissa on oikeasti mukavaa ja meillä on hauskaa!

Tervetuloa mukaan toimintaan ja perheenomaiseen ympäristöön, jossa jokainen saa aina itselleen jotain! Me tehdään yhdessä ihan kaikennäköistä askaretta, joten nähdään teatterilla!
Terkuin
Henna Hännikäinen

Huhtikuun kuukauden nuorisoseuralainen on Asemäentien Nuorisoseuran 18-vuotias Joanna Riikonen. Joanna on myös toinen Saimaan Nuorisoseurojen vuoden 2023 ohjaajista. Seurassaan Joanna toimii Kuiskaus-ryhmän ohjaajana sekä harrastajana teatteri Vaientamattoman Huuto-ryhmässä.

Miten lähdit mukaan nuorisoseuratoimintaan/harrastukseesi?

”Mie lähdin toimintaan muutaman ystävän houkuttelemana. Hyö oli ollu pitkin kesää mukana eri tapahtumissa ja kesäteatterissa. Kamujen kertomusten sekä esitysten perusteella ihastuin meininkiin ja sit syksyllä uskalsin hypätä ite mukaan. Sehän olikii ihan oikee paikka miulle ja siitä lähtien oon ottanu isoja harppauksia harrastuksen parissa.”

Kuinka kauan olet ollut mukana toiminnassa?

”Oon ollut mukana vuodesta 2021 teatterilaisena!”

Mitä toimintaan/harrastukseesi kuuluu, mitä teet tai mitä ryhmänne tekee?

”No tää nuorisoseuralaisuushan on itsessään jo tosi monipuolista hommaa! Oon päässy teatteriharrastuksen kautta kokeilemaan ihan hurjasti erilaisia asioita ääniajosta näyttelemiseen ja talkoohommista erilaisten ryhmien ohjaamiseen! Nykyisin ohjaan Kuiskausta eli 11-15-vuotiaiden teatteriryhmää, jossa tutustutaan teatterin tekemiseen monipuolisesti ja ryhmälähtöisesti.

Sit oon kanssa meidän seuran eri toimikunnissa mukana. Oon päässy myös onnekseni tutustumaan nuorisoseurojen valtakunnalliseen toimintaan Nuorten vaikuttajien kautta.”

Mikä on parasta nuorisoseuratoiminnassa/harrastuksessasi?

”Parasta tässä kaikessa on varmasti yhteisöllisyys. Se näkyy esimerkiks harrastusryhmissä yhdessä oivaltamisena. Miusta meidän seuran parhaita piirteitä on kokeilunhaluisuus ja harrastajalähtöisyys, kaikki lähtee meidän impulsseista ja toiminta on just sen tuntuista, ihanaa!

Parhautta on tietysti myös se kun pääsee tekemään sitä mitä rakastaa ja vielä tukevassa ja mahdollistavassa ilmapiirissä, sellasten tyyppien kanssa jotka rakastaa tätä harrastusta, nuorisoseuralaisuutta ja taiteenmuotoa ihan yhtä paljon.”

Mitä haluaisit kertoa muille?

”Peas and love, rakkautta ja herneitä! Muistakaa tehdä niitä juttuja mistä pidätte ja eläkää kevättä <3 Myös hei 3.-6.6 luvassa kulttuurin nälkään Asemäentien nuorisoseuran järjestämä Kume fest, eli kulttuuri festarit!! Be there <3”

Maaliskuun Saimaan kuukauden nuorisoseuralainen on Taipalsaaren Nuorisoseuran ohjaaja Morgan Lindström. Morgan valmistui helmikuussa kansantanssin ohjaajaksi Suomen Nuorisoseurojen ja kansantanssijärjestöjen yhdessä järjestämässä koulutuksessa Lapualla.
(Kuva: Morgan Lindströmin kotialbumi)

Kuka olet ja mitä teet?

Heippa! Mie oon Morgan, 18-vuotias Taipalsaaren nuorisoseuran jäsen. Mie ohjaan Taipalsaarella Luova Lava -kerhoa työparini kanssa, jossa näyttelemme, leikimme ja tanssimme. Viikoittaisen kerhotoiminnan lisäksi olen ollut monta vuotta Luova Lava leireillä apuohjaajana Lappeenrannan seudulla, ja tänä vuonna myös ensimmäistä kertaa vastuutehtävissä!

Kuinka kauan olet ollut mukana toiminnassa ja miten lähdit mukaan?

Mie aloitin 9-vuotiaana kansantanssin Rajan Nuorten Kikatus tanssiryhmässä, johon miut kutsuttiin koulun kautta mukaan. Tällöin en vielä tiennyt nuorisoseuroista, vaan harrastin viikottain koulusta tuttujen ystävien kanssa. Hetken kuluttua huomasin haluavani lisää haastetta, ja vaihdoin Keikaus -ryhmään, jossa vietin n. 7 vuotta vaihtelevien ohjaajien kanssa. 

Kansantanssi oli aluksi hauska harrastus, jossa pääsi liikkumaan, laulamaan ja tapaamaan ystäviä. Kun siirryin yläasteelle tanssista sekä meidän ryhmästä muodostui miun tuki ja turva. Koulustressin ja -kiusaamisen vuoksi odotin jokaista keskiviikkoiltaa kui nousevaa kuuta. Nuorisoseura oli yläasteella jo tullut tutuksi, ja sain upeita esiintymismahdollisuuksia sekä yhteistöitä paikallisen seuran avulla. Ilman itseilmaisua, upeita ryhmäläisiä tai vankkaa taustatukea seuralta en olisi selvinnyt nuoruusvuosiani tai oppinut epäonnistumaan.
 
Tanssiharrastuksen jälkeen jatkoin liikuntaa ja ilmaisua muissa muodoissa, mutta ohjaamisesta jäi silti kutina. Vuosien varrella Knoppi-koulutus oli tullut terminä tutuksi, ja halusin lähteä ohjaamaan lapsia ja nuoria. Knopin jälkeen sain äärettömän paljon vaikuttamis- sekä ohjausmahdollisuuksia mm. Luova Lava -leireiltä, Nuorista Vaikuttajista sekä myöhemmin muilta nuorisoseuroilta. Sain koulutuksesta ponnahduslaudan nykyiseen ohjaustyöhöni Taipalsaarelle, jota rakastan todella paljon. Vapaus ohjaajana luoda positiivinen ilmapiiri sekä kehittävä ympäristö lapsille on äärettömän voimaannuttavaa sekä palkitsevaa minulle ohjaajana. Näytelmät ja esitykset ovat uskomattomia hetkiä ohjaajuudessa, ja lasten sosiaalinen kehitys myös viikon mittaisten leirien aikana ovat ehdottomasti parhaat osuudet ohjaajuudessa. Esitysten jälkeiset pitkät halit muistuttavat minua siitä, minkä vuoksi tätä teen. 

Millaisen vinkin antaisit muille?

Meidän kerhon ykkösjuttu esiintymisen ohella on Yllätyskyykky! Jos alkulämmittely tuntuu pitkäveteiseltä, lavalla keskittyminen herpaantuu tai muuten vaan haluaa pitää jännitystä yllä Yllätyskyykky toimii meillä loistavasti! Lasten vireys ja notkeat nivelet eivät kyykyistä ylläty, mutta välillä minä ja ohjaajaparini olemme päätyneet lattialle Yllätyskyykky-sarjatulen jälkeen – eli kokeilkaa omalla riskillä!

Mitä teet jatkossa?

Olen todella onnellinen ja ylpeä Taipalsaaren nuorisoseuran ohjaaja, ja tulen jatkossa kehittämään ohjausuraani vielä takaisin tanssin pyörteisiin – juuri valmistuneena Kansantanssin ohjaajana – eli paikalliset saattavat törmätä nimeeni tulevaisuudessa!
 
<3:llä – Morgan Lindström