Kuukauden nuorisoseuralainen – Anja Aaltonen

Syyskuun kuukauden nuorisoseuralainen on 78-vuotias Mäntyharjun Nuorisoseuran pitkäaikainen sihteeri ja Hermanskan arvonimen saanut Anja Aaltonen.

Miten lähdit mukaan nuorisoseuratoimintaan/harrastukseesi?

Mäntyharjun Nuorisoseuraan liityin mukaan 15-vuotiaana. Talolla järjestettiin tanhukursseja, pareja oli lattian täydeltä ja touhu tuntui mukavalta. Jäsenkirjan mukaan liittymispäivä oli 28.2.1961, silloin oli Kalevalanpäiväjuhla perinteisesti ohjelmineen. Siitä sitten jonkin ajan kuluttua toimikuntiin ja johtokuntaan ja vuoden 1964 alusta sihteeriksi. Sinä vuonna pidetyn seuran 70v. juhlassa olin jo kansantanhujen ohjaajana ja myös näytelmässä mukana.

Kaikessa toiminnassa oli tietysti paljon puuhaa ja vastuun kantamista, mutta mielenkiintoista ja paljon antavaa aikaa. Vuosikymmenten ajan toiminnat muuttuivat, kun esim. kansalaisopisto toi mukaan erilaisia harrastusmahdollisuuksia nuorisollekin. Oman talon hoitaminen talkoovoimin, vuokrausten sopiminen ja kaiken muunkin tekeminen yhdessä johtokunnan ja vapaaehtoisten kanssa piti virkeänä. Vuosien mittaan toteutettiin monia korjaushankkeita ja avustuksiin liittyvät paperityöt lankesivat sihteerille, jota postia hoidan edelleen (välillä olin vähän aikaa puheenjohtajana).

Mitä toimintaan/harrastukseesi kuuluu, mitä teet tai mitä ryhmänne tekee?

Tällä hetkellä ei ole mitään säännöllisesti kokoontuvia harrastusryhmiä, tanhuryhmistä aikuisille ja lapsille on jo aikaa. Nyt saatuamme kattoremontin kunnialla hoidetuksi voidaan keskittyä seuraaviin projekteihin, keittiö vaatii kohentamista. Yhteistyötä tehdään muiden yhdistysten, kunnan ja seurakunnan kanssa. Kolmena kesänä järjestettiin kierroksia hautausmailla ja kerrottiin tarinoita kivien takaa. Ne olivat suosittuja ja niitä toivotaan lisää.

Mitä haluaisit kertoa muille?

Parasta nuorisoseuratyössä on yhteinen tekeminen, samaan joukkoon kuuluminen vuosikymmenien ajan ja perhejärjestössä myös monen sukupolven yhteinen harrastus. Hyväksi ihmiseksi ja kunnon kansalaiseksi pyritään edelleen ikään katsomatta.

Minulle tämä on ollut ainakin elämäntapa ja antanut ja antaa edelleen niin paljon. Sain Hermanska-arvon täyttäessäni 50 vuotta v. 1996. Olen ylpeä ja kiitollinen näistä vuosista nuorisoseuralaisena ja uskon, että minua vieläkin kuunnellaan ja luullakseni arvostetaankin.